Yleisesti ottaen kalastuskelat jaetaan kahteen pääluokkaan: "rumpu-style" -kelat (tai syöttikelat), joissa siiman käämityssuunta on linjassa siiman tulo- ja ulostulosuunnan kanssa; ja "pyöriviä" keloja, joissa siiman kelaussuunta on kohtisuorassa siiman sisään- ja ulostulosuuntaan nähden.
Mitä "linjan käämityssuunta" ja "linjan tulo-/poistumissuunta" tarkalleen ottaen tarkoittavat? Poimi mikä tahansa kela ja kiinnitä se onkiin ja tarkkaile sitten sen puolan muotoa. Jos rullan täytyy pyöriä suoraan kelatakseen tai vapauttaakseen pääsiiman-ja siima menee kelaan lähes yhdensuuntaisessa suunnassa tekemättä jyrkkää käännettä-, kyseessä on rumpu-tyylinen kela. Päinvastoin, jos kela pysyy paikallaan siiman sisään- ja ulostulon aikana (vaikka se voi pyöriä siiman irrottamisen aikana tietyissä tilanteissa), kun taas "vakuusvarsi" hoitaa kelaustoiminnon ja siiman on tehtävä jyrkkä lähes 90 asteen käännös päästäkseen kelaan, kyseessä on pyörivä kela.
Rumpu{0}}tyylikelat
Nimen sanotaan saaneen alkunsa niiden ulkonäöstä, joka on tyypillisesti lieriömäinen. Vaikka piipun "korkeus" (eli rullan leveys) vaihtelee, ne kaikki muistuttavat suurta rumpua; siksi britit kutsuivat niitä varhain "rumpukeloiksi". Japanilaiset omaksuivat luonnollisesti termin "Taiko-riiru" (kirjaimellisesti "rumpukela"), ja Taiwanissa ne tunnetaan "rumpu-tyylisinä keloina".
Nykyaikaisissa kaksiakselisissa-rumpukeloissa on suurempi pinta-ala omaavia vetoaluslevysarjoja, jotka pystyvät luomaan suuremman jarrutusvoiman ja varmistamaan tasaisemman ja vakaamman suorituskyvyn, kun kala vetää siimaa taistelun aikana. Kaksiakselisten -kelojen tärkein ominaisuus on, että siima irtoaa vavan suuntaisessa kulmassa, mikä johtaa minimaaliseen vastukseen ja erinomaiseen herkkyyteen tunteessa, että viehe koskettaa pohjaa. Ne soveltuvat hyvin-suurten, nopeasti{5}}uivien petokalojen kohdistamiseen, kuten suolaveden onkimiseen tai vene{6}}jigitykseen. Baitcasting-kelat yhdistetään yleensä valuvavojen kanssa.
Pyörimiskelat
Varhaisessa englanninkielisessä terminologiassa niitä kutsuttiin "kiinteiksi kelarulliksi"-, mikä tarkoitti, kuten aiemmin mainittiin, että kela ei pyöri siiman vapauttamisen tai noudon aikana. Kuitenkin, koska siiman käämitysmekanismi perustuu sankavarteen-, joka muistuttaa jonkin verran kehruukoneen toimintaa-, termi "pyörivä kela" syntyi. Tämä on kelatyyppi, joka tunnetaan nykyään yleisesti pyörivänä kelana.